Perjantai iltana moottorin voimin pääsimme Duvholmin lahteen ankkuriin. Matkassa mukana ollut "nuoriso-osasto" patikoi illalla vielä kuutamovalaistuksessa Uunon kanssa seikkailuretken pitkin kallioita. Me muut tyydyimme ihailemaan elokuun kuunsiltaa sitloodasta käsin.
Lauantaina luoteistuuli oli tosi leuto ja eteneminen oli hidasta. Parin kolmen solmun vauhdilla pääsimme iltapäivästä vasta Kråkskärin tienoille. Päädyimme pistämään Musen ankkuriin Ahlskärin eteläpuolelle.
Tällä saarella on asunut 1900- luvun alkuvuosina Janne Andersson perheineen. Jannen toinen käsi ja jalka olivat halvaantuneet lapsuudessa, mutta silti hän sinnikkäästi perusti perheen ja muutti karulle saarelle, joka ei todellakaan tarjonnut heille helppoa elämää. Käsittämättömällä periksiantamattomuudella Janne souti yhdellä toimivalla kädellä keväisin kymmeniä kilometrejä Jurmon lähelle kalastusluodoille hankkimaan perhelleen elantoa kalastamalla ja suolaamalla silakoita Turkulaisille. Vaimo hoisi sillä välin yksin viikkoikaupalla kotia ja lapsi laumaa. Turusta Mandi vaimon oli käytävä hakemassa suolaa silakoita varten ja vietävä suolatynnyri edelleen yli suurten selkien pienellä saaristolaisveneella purjehtien ja soutaen Jannelle kauas kalastusluodoille. Matkaan meni varmasti monta päivää ja kelikään ei aina ole ollut suotuisa.
Pienellä saarella näkyy vielä kiviaitoja ja hiukan rakennusten jäänteitä. Ei oikein riitä mielikuvitus siihen millaista elo syysmyrskyllä on pienellä saarella ollut.
Nyt saarella kipitteli enää kuuden lampaan katras parturoimassa Jannen kivisiä rantaniityjä. Kenen muistolle niitä muistomerkkejä ja patsaita pitäisikään pystytellä?????
