maanantai 26. elokuuta 2013

Sinnikkään Jannen saari

23.-25.8.2013 Duvholm - Ahlskär



Perjantai iltana moottorin voimin pääsimme Duvholmin lahteen ankkuriin. Matkassa mukana ollut "nuoriso-osasto" patikoi illalla vielä kuutamovalaistuksessa Uunon kanssa seikkailuretken pitkin kallioita. Me muut tyydyimme ihailemaan elokuun kuunsiltaa sitloodasta käsin.



Lauantaina luoteistuuli oli tosi leuto ja eteneminen oli hidasta. Parin kolmen solmun vauhdilla  pääsimme iltapäivästä vasta Kråkskärin tienoille. Päädyimme pistämään Musen ankkuriin Ahlskärin eteläpuolelle.

Tällä saarella on asunut  1900- luvun alkuvuosina Janne Andersson perheineen. Jannen toinen käsi  ja jalka olivat halvaantuneet lapsuudessa, mutta silti hän sinnikkäästi perusti perheen ja muutti karulle saarelle, joka ei todellakaan tarjonnut  heille helppoa elämää. Käsittämättömällä periksiantamattomuudella Janne souti yhdellä toimivalla kädellä keväisin kymmeniä kilometrejä Jurmon lähelle kalastusluodoille hankkimaan perhelleen elantoa kalastamalla ja suolaamalla silakoita Turkulaisille. Vaimo hoisi sillä välin yksin viikkoikaupalla kotia ja lapsi laumaa. Turusta Mandi vaimon oli käytävä hakemassa suolaa silakoita varten ja vietävä suolatynnyri edelleen yli suurten selkien pienellä saaristolaisveneella purjehtien ja soutaen Jannelle kauas kalastusluodoille. Matkaan meni varmasti monta päivää ja kelikään ei aina ole ollut suotuisa.

Pienellä saarella näkyy vielä kiviaitoja ja hiukan rakennusten jäänteitä. Ei oikein riitä mielikuvitus siihen millaista elo syysmyrskyllä on pienellä saarella ollut.







Nyt saarella kipitteli enää kuuden lampaan katras parturoimassa Jannen kivisiä rantaniityjä. Kenen muistolle niitä muistomerkkejä ja patsaita pitäisikään pystytellä?????

maanantai 19. elokuuta 2013

Kotia kohti...

11.8.2013 Västerön -Parainen




Nytkö se jo päättyi?

10.8.2013 Västerön
Kihdin ylitimme leppeässä tuulessa nauttien loman viimeisistä päivistä merellä. Yövyimme Västerön pohjoispuolella luonnonsatamassa ja saimme nauttia vielä kerran lämpimästä illasta ja ihanasta auringonlaskusta.











perjantai 9. elokuuta 2013

Kyntäen Kastelholmaan

7.8 - 8.8.2013 Degerby- Kastelholma
Kastelholmaan saavuttaessa Musen syvyysmittari näytti väylän päättyessä pahimmillaan 1,1m syvyyttä ja vauhti hiipui savikkoon, mutta perille pääsimme. Ehkei paljoa jäänyt kölin ja meren pohjan väliin, koska musen vaatima syväys on 2,3 m. Uuno sai satamakoirasta heti kaverin ja riemu oli rajaton kun koirat painelivat peräkanaa pitkin rantaa.

Kiersimme paikallisen kotiseutumuseon ja linnan nähtävyydet. Linnan viheralueen hoitajina toimivat lampaat osasivat vastata ihan oikealla turun murteella MÄÄÄÄÄÄÄÄ, vaikka asuvat täällä täysín ruotsinkielisellä alueella.



torstai 8. elokuuta 2013

Liian pitkä taival

5.8-6.8.2013 Kökar-Degerby

Päämääränä oli Kastelholma, mutta matka osoittautui aivan pitkäksi ja päätimme jäädä yöksi Föglön saaren Degerbyhyn. Tuuli oli lounaan ja etelän väliltä ja osan matkaa taitoimme melkein kahdeksan solmun vauhdilla. Satuimme Sottungan neljän ruuhkaan pahimmoillaan ja pääsimme väistelemään ruotsinlaivoja kapealla väylällä, reippaassa tuulessa.


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kökar kutsuu

4.8 - 5.8.2013 Nötö-Kökar
Matkaa jatkoimme kohti Ahvenanmaata Kökarin kautta. Aikomuksena oli täältäkin löytää joku kiva poukama ja pistää Muse siihen ankkuriin. Se osoittautukin vaikeammaksi tehtäväksi kuin alkuun luulimme. Kökarin seudulla ei merikorteissa ole merkitty kunnolla korkeuskayriä ja rannat ovat tosi kivisiä ja mataliakin. Harhailun ja haahuilun jälkeen löytyin suojaisa satama Lindön saaren pohjoispuolelta Kökarin alapuolelta. Mahtavat oli maisemat ja keinuttavat mainingit jäivät mukavasti saaren toiselle aavan meren puolelle. Muumipaatilla sukkuloimme kaupalle Karlbyhyn ja vapaaherra Åkerhjelmin puutarhaunelmaa katsomaan Källskäriin.



perjantai 2. elokuuta 2013

Taas päästiin matkaan....

2.8.2013 Parainen-Nötö.

 Vasta illan hämärässä pääsimme matkaan ja yöksi ehdimme ennen pimeää Paraisten Portin viereen ankkuriin. Aamulla sää oli mahtavan aurinkoinen, mutta tuulta ei ollut nimeksikään. Matelimme pikkuhiljaa Nötötä kohti ja pistimme Musen ankkuriin luonnonsatamaan Nötön itäpuolella sijaitsevan saaren lahdenpuokamaan. Illalla poukkoilimme Muumipaatilla tutkimaan Nötön soivan kiven. Ja kivihän soi....Patikointiseurana oli meillä sankka joukko hyttysiä, joka piti marssivauhdin kohdallaan.