sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Matka jatkui...

Riittävän aurinkoakkujen latauksen jälkeen halusimme jo vaihtaa maisemaa ja pitkähäntäveneellä päristimme aamutuimaan mantereelle Pakparan satamaan. Sieltä pikkubussilla matkasimme pari tuntia Trangin kaupunkiin. Trangissa kolusimme paikalliset  iltamarkkinat ja markkinoiden herkkuja notkuvat pöydät. Maistelimme vähän eksoottisia herkkuja ja ihmeesti kalusto kesti katukeittiöiden uudet maut.









Tutustumme kaupungilla Romanialaiseen polkupyöräilijään, jolla oli tarkoitus pyöräillä Thaimaa etelästä pohjoiseen ja jatkaa vielä siitäkin eteenpäin. Hän oli jo useampana vuonna tehnyt pitkät viikkoja kestävät retket Aasiassa polkupyörällä. Hurjaa touhua paikallisessä läpötilassa.

Trangin kaupunki oli tosiaan kokonaisuudessaan suurin piirtein vain yksi katu ja äkkiä se  oli koluttu. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Krabia. Varasimme hotellin Krabin eteläpuolelta. Sekalaisen sähellyksen jälkeen löysimme itsemme "neljän tähden" hotellista, jonka parhaat päivät olivat jossain tsunamia edeltävällä ajalla. Mopon vuokraus sentään onnistui ja pääsimme tutustumaan lähiseutuun. Kilometrejä pitkällä rannalla tuli vastaan yksi ainoa ihminen. Olimme löytäneet Thaimaan autioimman rannan....

Säätiedostuksessa lupailtiiin usean päivän sadetta etelään ja päätimmekin siitä syystä jatkaa matkaan Bangkokkiin, johon säätiedotus lupasi lokoisat 31 astetta lämpöä ja aurinkoakin.

Bangkok on yhdet suuret markkinat, joiden vällissä on temppeleitä ja katukeittiöitä. Liikenne on hurja ja kävelijä on katua ylittäessään vähintääkin hengenvaarassa. Tämän kokemuksen  jälkeen ainakin ymmärtää miksi thaimaalainen marjanpoimija on suhteellisen hukassa päästessään ensimmäistä kertaa suomalaiseen metsään. Voiko mikään ympäristö olla niin kaukana toisesta, kuin Bangkokin  helteinen kovaääninen katuvilinä ja suomalaisen metsän viileä vihreä hiljaisuus.