lauantai 23. heinäkuuta 2011

Kesäloma 23.7- 31.7.2011

23.7.2011

Aamulla heräsimme ukkosen jyrinään ja päätimme odotella, että ilma selkenisi ennen kuin suunnataan merelle. Juha käytti odottelu ajan hyödyksi ja kävi poimimassa korillisen herkkutatteja. Kun aurinko alkoi kurkistella pilvien takaa läksimme matkaan n.13.30. Vajaan tunnin ehdimme taivaltaa, kun taivaanranta pimeni ja kuului kumeaa jyrinää. Pistimme Musen ankkuriin suojaisaan lahteen ennen Paraisten porttia. Vettä tuli kaatamalla ja sade pyyhki pitkin meren pintaa. Vettä alkoi tulla vessan venttiilin vierestä myös sisälle veneeseen. Pitkään olikin ihmetelty mistä pilssiin ilmestyy vettä aina silloin kun sataa. Nyt on tämä arvoitus vihdoin ratkaistu ja vuotokohta tukittu. Sade taukosi vihdoin ja päätimme jatkaa kohti Tistronskäriä. Eipä aikaakaan kun taas kohosi ukkospilvi taivaalle ja muutti suunnitelmat. Käännyimme vauhdikkaastiTistronskärin sijaan Helsingolmia kohti ja ankkuroimme lahdelle suojaan uusilta ukkosmyrskyltä.


24.7.2011

Helsingholmin jätimme aamulla taakse ja otimme suunnan kohti Ahvenanmaata. Matka sujui joutuisasti sillä etelätuulta oli ennustuksen mukainen 10 m/s. Isopurje oli startista lähtien  toisessa reivissä ja siinä olikin purjetta kelille ihan riittämiin. Parhaimmillaan vauhti oli 9.5 solmua ja aallot löivat virkistävästi kannelle.  Houtskärissä Fiskön saaren rannassa olimme sopivasti, kun alkoi tulla jo nälkä. Ankkuroimme saaren suojaiselle puolelle tekemään ruokaa ja yöpymään. Patikoimme saaressa ja  yritimme etsiä mustikoita, mutta turhaan. Saaressa oli ristiin rastiin peurojen polkuja ja polut olivat aivan peuran pipanoiden peitossa.  Hieno suojainen hiekkarantakin löytyi viereisestä poukamasta.


25.7.2011
Ankkuriketju kalisi yön ja aamuyöstä tuuli kääntyikin kaakkoon silla seurauksella, että vene alkoi keinua ja siirtyi kohti rantaa. Eka kesälomapäivänä  oli herättävä siis kukonlaulun aikaan ja pikaisen aamiaisen jälkeen nostettiin ankkuri. Suuntana oli nyt Ahvenanmaa. Tuuli oli aluksi vielä navakka ja etenimme pelkällä keulapurjeella myötäiseen hyvällä vauhdilla ja isot aallot rullasivat venettä aikamoisesti ennen Kumlingenia. Aluksi aioimme mennä kauppaan Värdön saaressa, mutta päätimme sittenkin jatkaa Bomarsundiin.
SUMRUMFRATIRALLALEI!!!!.....Oolannin sota oli kauhia. Seilas englesmanni kolmella sadalla laivalla.... ja jysäytti linnoitukset taivaan tuuliin. Jotain pätkiä linnoituksesta oli jäänyt jäljelle  meille jälkipolville ympäri Bomarsundin kylää. Historia on tosiaan läsnä täällä keskellä saariston elämää. 




26.7.2011
Aamulla oli vielä historianjanoa jäljellä niin paljon, että piti päästä katsomaan linnoitusten rakentajien hautausmaita. Ympäri aluetta oli kuuden eri uskontokunnan hautausmaat. Juutalaisten hautausmaalta löytyi mustikoita ja kuusi hautakiveä, joissa hepreankielistä tekstiä. Ortodoksien hautausmaalla oli vielä useita kivipaasia, mutta myös nälkäisiä paarmoja. Historia sikseen ja ankkurit ylös. Musen nokka näytti kohti Pohjois-Ahvenanmaata. Tuuli oli etelästä ja etenimme verkkaisalla vauhdilla kohti Saggötä. Olimme saaneet jo etukäteen vinkin siitä, että Säggön pohjoispuolella on suojainen luonnonsatama, jossa hienot maisemat. Tämä tosiaan piti paikkansa. Tämä oli yksi hienoimmista paikoista, jossa olemme yöpyneet. Luonto on kuin lapin erämaasta, jota vielä kehystää meri.




27.7.2011
Saggö jäi taakse ja matka jatkui kohti Länsi-Ahvenanmaata. Jylhät maisemat mataloituivat sitä mukaa kun matka eteni.Aurinko paistoi edelleen ja tuuuli oli koilisesta. Matkaa taitoimme välillä jopa yli 8 solmun vauhdilla. Yöksi  menimme luonnonsatamaan Finbon lounaispuolelle. Finbo on aika matala saari ja sen antama suoja ei ollut kaksinen. Ankkuriketjun kalina herätteli keskellä yötä, kun tuuli hiukan puuskissa yltyi.



28.7.2011
Aamu herätyksenä oli ukkosenjyrähdys. Sade ja jyrinä alkoivat joskus yhdeksän maissa ja ukkosta riitti parin tunnin ajan, jonka jälkeen selkeni sininen taivas.Nostimme ankkurin ja teimme parin tunnin matkan kohti etelää. Kärlingsundin vierasvenesatamassa saimme veneen sähköjohdon päähän. Tämä olikin tarpeen, koska akut olivat tyhjät. JÄÄKAAPPI ei siis toiminut!!! PIII! PAAA! PIII! Nyt on olut taas  viileää ja rauha laskeutuu Muselle. Luonnonsatamien hiljaisuuden jälkeen tämä vilkas vierasvenesatama on aikamoinen muutos.


29.7.2011
Uskomatonta kyllä löysimme itsemme tänään Eckerö-linen Ruotsin risteilyltä. Tähän johti ilmaiset liput ja tax-free-ostosmahdollisuus. Naapurimaan kansa oli päässyt jo alkuiltapäivällä risteilytunnelmaan nopsasti ja tanssiravintolassa tunnelma oli katossa. Voi meitä hitaasti lämpiäviä Suomalaisia... Ei meille riitä neljän tunnin risteily mihinkään. Katkarapuleivät tuli kuitenkin syötyä ja ostokset hilattiin veneeseen pitkin rantapolkuja.



30.7.2011-31.7.2011
Aamuaurigossa sitloodassa istuessa emme vielä tienneet mitä tämä päivä tuo tullessaan ja kuinka pitkä se on. Kotoa tuli huolestuttava viesti, että koira vanhuksemme, Kaapon tila on mennyt huonompaan suuntaan. Kaapo ei päässyt ilman kipulääkkeitä enää liikkeelle lainkaan ja ylösnouseminen sattui tosi paljon. Teimme päätöksen, että lähdemme kotia kohti samantien ja matkaamme läpi yön jos suinkin jaksamme. Alakuloinen retki alkoi siis Kärlingsundista aivan Ahvenanmaan länsilaidalta. Matkaa  taitoimme illan hämärtyessa purjeilla Kihdin yli ja koneella tuulen kääntyessä pitkin Houtskärin ja Korppoon vesiä yön pimeinpinä tunteina. Välillä ei väylämerkkejä meinannut löytyä millään ja ilman plotterin varmistusta yöpurjehdus olisi ollut mahdoton. Yöllä ehti miettia pala kurkussa moneen kertaan mitä aamullla on todennäköisesti edessä. Aamun jo valjettua olimme Paraisilla n. 7.00 umpiväsyneinä. Tunnelman kruunasi vielä se , että auton valot olivat jääneet päälle ja toinen eturengas tyhjä. Kotiin päästiin Siirin tullessa vetämään auton käyntiin ja eturengaskin saatiin pumpattua täyteen. Kotona Kaapo makasi lattialla heiluttaen häntää kun tulimme kotiin. Ylös se ei edes yrittänyt. Tilasin lääkärivuoron päivystävältä samatein ja klo 11.00 oli Kaapo jo matkalla koirien taivaaseen Topin  kaveriksi. Purjehduspäivä ja yö päättyivät pitkään itkuun ja ikävään. Kaapo oli meidän paras kaveri !!! 



maanantai 18. heinäkuuta 2011

15.7 -17.7.2011 Helsingholm-Aspö

Hieman tihuutteli vettä, kun pakkasimme Muselle kamppeet viikonloppupurjehdusta varten. Matkaan lähti meidän lisäksi Marko ja Minna. Eka yön päätimme viettää Helsingholmin lahdessa. Tuuli oli etelästä ja  lahti on tosi suojainen siltä tuulelta. Tuuli oli navakka ja purjeitakin oli reivattava, jotta kallistelu rauhoittuisi.Aurinko kurkisti  jo pivien raosta matkalla. Saavuimme perille n.22.00. Ilta vierähti jutellessa ja pilssistä vettä kuivatellessa aamuyön puolelle ennen kuin päät painettiin tyynyihin. Aamyöstä satoi vettä saavista kaaten hetken aikaa, mutta kun heräsimme aurinko paistoi kirkkaasti. Minna rohkeimpana pulahti aamu-uinille ja Juha hetken harkittuaan. Me muut päätimme työstää asiaa seuraavaan aamuun.
Matkaa jatkoimme Aspön suuntaan, mutta  lopullisen määränpään päätimme vasta matkalla. Tuuli oli lounaasta ja edelleen navakka, mutta nyt paremmasta suunnasta. Nautimme auringonpaisteesta ja vauhdikkaasta kelistä. Tätä purjehdus on parhaimmillaan!!Aspön lahteen ankkuroimme n.18.00 hienon purjehduspäivän jälkeen. Marko paistoi mahtavat pihvit ja sulattelimme niitä kiipeämällä Aspön kallioita ja etsimällä kadonneita lehmiä. Varmat hajumerkit niiden olemassolosta kyllä löytyi.

Kotimatkalle lähdettiin aamupäivästä ja Paraisilla laiturissa olimme 21.00. Onneksi säätiedotus ei pitäny paikkaansa, vaan meillä oli paras mahdollinen purjehdussää ja takana taas kiva viikoloppu, jonka voimin voi pusertaa vielä viikon töitä ennen lomaa.


sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Lomaviikko 3.7.-9.7.2011

3.7.2011
Pääsimme matkaan Paraisilta vasta illalla klo 19.00. Edessä meillä oli kauan odotettu useamman päivän purjehdus. Ukkosmyrsky saatteli meidät  ja eka yön vietimme Duvholmin  rannassa luonnonsatamassa. Tarkistimme löytyykö mustikoita, mutta ei ainakaan tästä saaresta.


4.7.2011

Aamulla jatkoimme matkaa kohti Aspötä. Tuulta ei ollut nimeksikään ja ilma oli sumuinen. Keskellä aavaa näimme yhtäkkiä veneen perässä kiemurtelemassa kyyn, joka yritti epätoivoisesti päästä matkaan mukaan. Onneksi se kuitenkin jäi yritykseksi ja kyy kierähti kiepille kaula pitkänä ja jäi odottelemaan uutta matkaseuraa.  Saavuimme Aspön lahteen illalla ja jäimme ankkuriin lahdelle.


5.7.2011
BII-BAA-BII-BAA!!!!! Aamulla jääkaappi ei toiminut enää. Äijä korjaa ja Eukko toivoo....Saattaa olla , että lokit syö pihvit ja me tomaattimurskaa. JEEEEE! Nyt se pörisee taas. Akku oli päässyt sen verran tyhjäksi, että jääkaappi ei toiminut enää OK. Kun läksimme kohti Kökaria alkoi pihvit taas jäähtyä ja lokit joutuivat tyytymään kalaan. Aspössä on muuten bonuslisäpalveluna herätyskellosaari. Herätys on tosin aina klo 05:00 kun tiirat aloittavat lentokoulun poikasille.

Saavuimme Kökarin Helsön satamaan illansuussa. Hyppy oli hyväääääääääääää...........ja tolppaan päästiin kiinni.

6.7.2011
Aurinko paistaa ja Kökariin läksimme tutustumaan ihanilla mammapolkupyörilla, jotka sai vuokrattua satamasta. Minä sain pinkin ja Juha oranssin vauhtihirmun.  



Pyöräilimme fransiskaanien kappelille, jonne oli matkaa Helsöstä n.10 km. Matkalla vierailimme kotiseutumuseossa ihmettelemässä entisaikojen saaristolaiselämää. Kotiseutumuseon opaspariskunta istui museon rapuilla kumpparit jalassa keräilemassä voimia. Päivän tehtävänä oli kuulemma tappaa kyy, joka majaili saaristolaistorpan rappujen alla. Olin 5 min aikaisemmin seisonut juuri noilla rapuilla. Kukkapellot reunustivat kiemurtelevaa tietä ja maalaismaisema ja niitetyn heinän tuoksu sai ajatukset lapsuuden kesiin.

Illalla pöräytimme "kummibaatin" käyntiin ja ajelimme kohti Karlbytä, jossa on myös vieravenesatama. Ilta-aurinko maalaili maiseman ja Kökarin rantoja oli hauska katsoa välillä kumiveneen matalasta näkövinkkelistä. Istuimme hetken Karbyn rannan kuppilassa ja palasimme paistamaan lättyjä veneelle.


7.7.2011
Aamuinnin jälkeen oli virkistävää kuulla, että kyy uiskenteli taas veneen vierestä. Kökarin  jätimme aamutuimaan ja jatkoimme kohti Sottungaa.Oli melko tyyni, aurinkoinen keli ja matka eteni verkkaan. Päivän huippuvauhti  taisi olla 2.5 solmua. Pistimme veneen kiinni Sottungan eteläpuolelle Skatskärin rantaan. Helteinen sää oli aiheuttanut valtavan nestehukan ja olut oli päässyt loppumaan. Tilanne oli siis kriittinen. Kumivene käyntiin ja nopeasti kohti kauppaa. APUAAAAAAAAAA! Kauppa oli jo kiinni  ja huurteinen olut oli vain kaukainen haave. Nyt oli siis käsillä loman kriisi vaihe. Rannan kuppilasta onneksi löytyi vertaistukea ja helpotusta nestehukkaan.


8.7.2011
Aamulla starttasimme kohti Jungfruskäriä, jonne saavuimme jo niin ajoissa, että päätimmekin jatkaa vielä Houtskärin puolelle Fiskön saaren rantaan. Olimme olleet täällä jo kerran tämän kesän eka purjehduksella.
Rantaan kiinnittymisen jälkeen rakensi Juha McCyver-Costeau syvänmeren sukelluslaitteen, jonka avulla hänen tarkoitus oli poistaa köyden jäänteet potkurista.(keväällä oli ollut pientä kohellusta, josta jäämät, mutta siitä ei sen enempää) Laitteeseen kuuluu oranssit pelastusliivit, joihin oli kiinnitetty teipillä letku, joka on taas kiinni snorkkelissa. Sukeltaja sitten vaan veitsen kanssa veneen alle letkunpään kelluessa kiinni pelastusliivissä ja homma hoituu! Köydestä saa muuten  tehtyä ihan kivaa kovamuovia kietomalla sen potkurin akselin ympärille(Jos tarvitsee kovaa muovia). Sukelluslaite on siis testattu apuväline teeseitse miehille ja naisille. Laitetta saa vuokrata Muselta, jos on kiinnostusta ja on tullut kiedottua köyttä potkurin akseliin.


9.7.2011
BLÄÄH! Kotia kohti on aina joskus lähdettävä ja me lähdettiin paluumatkalle kevyessä lounatuulessa. Merikotka saatteli meitä matkaan Fiskön saaren linjamerkin päällä istuen. Paraisilla olimme klo 20.00.
Takana oli mahtava viikko ja lohtua ankean työviikon alkuun tuo ajatus siitä, että kesälomaa on vielä jäljellä.