Pimeys saapui perjantai-iltana niin nopsaan, että purjeita ei ehditty edes nostaa. Haimme vain kaakkoistuulelta suojaisan niemen poukaman Dulvholmin vierestä ja keskityimme tutkimaan tähtitaivasta ja saaren takaa nousevaa puolikasta kuuta. Ilta oli lämmin ja vaikea oli uskoa, että ollaan puolivälissä syyskuuta.
Björkössä emme vielä tänä kesänä olleet käyneet ja viikonlopun kaakkoistuulelle se olikin sopiva suunta. Reippaalla lähes yhdeksän solmun vauhdilla saavutimme määränpään liiankin nopeasti. Varovasti melkein hiipien Muse pääsi taas kerran Björkön suojaisaan lahteen kapeaa ja matalaa väylää pitkin. Kolmas kerta toden sanoo, mutta joka kerran on lahdelle sisään mennessä syke ollut taivaissa kolahtaako vai ei. Tänne vaan on kuitenkin päästävä, koska paikka on ainutlaatuinen. Björkön saaressa on kirkasvetinen järvi, jonka pinta on meren pintaa ylempänä ja merestä sen erottaa osittain vain pieni muutaman metrin levyinen kallio kannas. Näkymä yli järven saarien rikkomalle syvän siniselle merelle on huikaiseva.
Kotiapäin Muse kiisi yli yhdeksää solmua. Enkat taisi olla 9.3. Tuulimittari on edelleen rikki, mutta eiköhän tuuli ollut ainakin puuskissa 10m/s. Matka olisi voinut jatkaa pitempäänkin syksyn huippusäässä.
Kaunis syksyinen saaristo! Ihanat kuvat ja värit!
VastaaPoista