Oispa pitkä perjantai

7.7.2015 Österskär

Tämä oli siis virallisesti kesäloman viimeinen päivä. Tämä päivä  olisi voinut jatkua pidempäänkin. Miten ihmeessä neljä viikkoa voi mennä niin nopeasti? Kesällä aika kuluu ihan omaa tahtia ja tuntuu, että päivät vaan karkaavat hyppysistä ja sitten yhtäkkiä on se  PERJANTAI.

Lohdutusta toi se, että loman viimeisen päivän voi viettää mahtavassa säässä ja ihanassa paikassa.

Kihtiä pitkin luruttelimme yhdellä halssilla välillä yli yhdeksää solmua Östersäriin. Pieni satama osoittautui aika haasteelliseksi meille, koska Musen syväys on 2.3 m.  Laituriin kiinnittyminen ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu, Saimme viritettyä veneen vihdoin yhteysaluslaituriin sen jälkeen kun kölillä oli hiukan rapsuteltu rantakalliota. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Nyt löytyi saariston hienoin sauna! Mahtavat löylyt ja mikä  sisutus pukuhuoneessa, josta pääsi tikkaita pitkin suoraan mereen.

Kesä palasi vihdoin

6.8.2015 Bärö, Glada Lax

Kesä tarjosi parastaan ja leppeässä tuulessä siirryimme pohjois-Ahvenanmaalta Teilin yli kurkkimaan löytyykö vielä Bärön satamasta paikkaa, vaikka ilta  oli pikällä. Löytyipä hyvinkin ja saimme vielä saunavuoronkin mainioon kelluvaan tynnyrisaunaan.

Etelän tunturivaelluksella

5.8.2015 Djupviken

Seuraavana kohteena oli pohjois-Ahvenanmaan helmi Djupvikenin suojaisa lahti. Tätä paikkaa oli kehuttu näkemisen arvoiseksi ja toden totta ..... sitä se tosiaan oli. Yhdessä nimeltämainitsemattomassa satamakirjassa kohde tosin kuvattiin kuitenkin ankeahkoksi. Toisen ankeahko voi kuitenkin olla meille jotain muuta.

Laskimme lahdella pelkän keula-ankkurin  ja jäimme killumaan lahden perukkaan. Rannasta lähti patikka polku kallioille ja vielä illalla kiipeilimme sinne ihailemaan laskevaa aurinkoa. Maisemaa voisi vaikka kuvata saariston Lapiksi. Siniset laakeat utuiset rinteet taivaanrannassa ja käkkäräiset ikimännyt ja lisänä vielä taustalla aava meri. Huikeaa!!!

Aamulla patikoimme Ahvenanmaan korkeimman huipun; Getavuoren huipulle. Matkalla voi nähdä jänniä luolia ja jyrkänteitä, joita ylös huimapäiset kiipeilyharrastajat kapusivat.

Risteilymatkailun parasta antia

4.8.2015 Käringsund

Seuraavana kohteena oli Ahvenanmaan länsirannan hurmaava Käringsund.  Satama on  suojaisa miltei kaikilta tuulilta ja lahtea reunustavat pitkät rivit harmaita venevajoja.

Seuraavaksi aamuksi oli luvassa vesisadettta ja niinpä päätimme lähteä aamusta taas hupaisalle tehoshoppaus miniristeilylle Ruotsiin. Risteily kesti 4 tuntia ja siinä ajassa ehti mainiosti ostaa kaikki tarvittavat tuliaiset. Kun laiva saapui takaisin Eckeröön satoi kaatamalla vettä. Hetken pohdinnan jälkeen päätimme sukeltaa edelleen tihenevään kaatosateeseen. Juoksimme vetokärry lastattuna  olutlaatikoilla ja kassit keikkuen pitkin  lotisevaa polkua laivaterminaalista Käringsundin satamaan. Matkaa oli sen verran   reippaasti, että kastuimme litimäräksi ja arvata saattaa missä tilassa pahviset olutloodat oli. Siinä littamärkänä karkailevia oluttölkkejä kannelta metsätellessä tuli mieleen, että eikö tässä kypsässä iässä ihminen voisi jo oppia jotain ja maksaa tarvitsemastaan kesäjuomasta vaikka hiukan enemmän. Katotaan sitten miten seuraavan kerran kay kun ollaan taas täällä?

Aurinkoinen Maarianhamina

3.8.2015 Mariehamn

Bomarsundista siirryimme aurinkoisessa säässä vauhdikkaasti Maarianhaminan Itäsatamaan. Tällä reissulla ei tarvinnut vasta kun ihan loppuvaihessa lisätä tämän kesän vakiovarusteet; villapaita ja pipo. Ruokavarantoja tulimme tänne täydentämään ja Maarianhaminassahan on aina hauska poiketa katselemassa vähän kaupunkilaiselämää.

Pikavisiitti Bomarsundiin

2.8.2014 Bomarsund

Ukkosrintama kerääntyi taivaanrannassa ja pyyhkäisi onneksi hiukkasen ohi. Sateesta saimme vain muutaman pisaran ja muhkeat pilvet jatkoivat matkaa pohjoiseen.

Moshagan etanabaari

31.7.2015 Luonnonsatama Moshagan koilislaidalla
Jurmosta jatkoimme matkaa edelleen koleassa ja navakassa luoteistuulessa. Merelle oli muodostunut jo mahtava aallokko, kun kiersimme Teilille pohjoisen kautta. Keikutuksen jälkeen ankkuroimme Musen luonnonsatamaan Moshagan koiliskulman lahteen.

Heikin ja Kaijan kohtalonhetki oli nyt. Heikki ja Kaija kavereineen pääsi viimeiselle matkalle valkosipulisen pastakastikkeen muodossa. Nam, Nam....