Aamulla heräsimme ukkosen jyrinään ja päätimme odotella, että ilma selkenisi ennen kuin suunnataan merelle. Juha käytti odottelu ajan hyödyksi ja kävi poimimassa korillisen herkkutatteja. Kun aurinko alkoi kurkistella pilvien takaa läksimme matkaan n.13.30. Vajaan tunnin ehdimme taivaltaa, kun taivaanranta pimeni ja kuului kumeaa jyrinää. Pistimme Musen ankkuriin suojaisaan lahteen ennen Paraisten porttia. Vettä tuli kaatamalla ja sade pyyhki pitkin meren pintaa. Vettä alkoi tulla vessan venttiilin vierestä myös sisälle veneeseen. Pitkään olikin ihmetelty mistä pilssiin ilmestyy vettä aina silloin kun sataa. Nyt on tämä arvoitus vihdoin ratkaistu ja vuotokohta tukittu. Sade taukosi vihdoin ja päätimme jatkaa kohti Tistronskäriä. Eipä aikaakaan kun taas kohosi ukkospilvi taivaalle ja muutti suunnitelmat. Käännyimme vauhdikkaastiTistronskärin sijaan Helsingolmia kohti ja ankkuroimme lahdelle suojaan uusilta ukkosmyrskyltä.
24.7.2011
Helsingholmin jätimme aamulla taakse ja otimme suunnan kohti Ahvenanmaata. Matka sujui joutuisasti sillä etelätuulta oli ennustuksen mukainen 10 m/s. Isopurje oli startista lähtien toisessa reivissä ja siinä olikin purjetta kelille ihan riittämiin. Parhaimmillaan vauhti oli 9.5 solmua ja aallot löivat virkistävästi kannelle. Houtskärissä Fiskön saaren rannassa olimme sopivasti, kun alkoi tulla jo nälkä. Ankkuroimme saaren suojaiselle puolelle tekemään ruokaa ja yöpymään. Patikoimme saaressa ja yritimme etsiä mustikoita, mutta turhaan. Saaressa oli ristiin rastiin peurojen polkuja ja polut olivat aivan peuran pipanoiden peitossa. Hieno suojainen hiekkarantakin löytyi viereisestä poukamasta.
25.7.2011
Ankkuriketju kalisi yön ja aamuyöstä tuuli kääntyikin kaakkoon silla seurauksella, että vene alkoi keinua ja siirtyi kohti rantaa. Eka kesälomapäivänä oli herättävä siis kukonlaulun aikaan ja pikaisen aamiaisen jälkeen nostettiin ankkuri. Suuntana oli nyt Ahvenanmaa. Tuuli oli aluksi vielä navakka ja etenimme pelkällä keulapurjeella myötäiseen hyvällä vauhdilla ja isot aallot rullasivat venettä aikamoisesti ennen Kumlingenia. Aluksi aioimme mennä kauppaan Värdön saaressa, mutta päätimme sittenkin jatkaa Bomarsundiin.
SUMRUMFRATIRALLALEI!!!!.....Oolannin sota oli kauhia. Seilas englesmanni kolmella sadalla laivalla.... ja jysäytti linnoitukset taivaan tuuliin. Jotain pätkiä linnoituksesta oli jäänyt jäljelle meille jälkipolville ympäri Bomarsundin kylää. Historia on tosiaan läsnä täällä keskellä saariston elämää.
26.7.2011
Aamulla oli vielä historianjanoa jäljellä niin paljon, että piti päästä katsomaan linnoitusten rakentajien hautausmaita. Ympäri aluetta oli kuuden eri uskontokunnan hautausmaat. Juutalaisten hautausmaalta löytyi mustikoita ja kuusi hautakiveä, joissa hepreankielistä tekstiä. Ortodoksien hautausmaalla oli vielä useita kivipaasia, mutta myös nälkäisiä paarmoja. Historia sikseen ja ankkurit ylös. Musen nokka näytti kohti Pohjois-Ahvenanmaata. Tuuli oli etelästä ja etenimme verkkaisalla vauhdilla kohti Saggötä. Olimme saaneet jo etukäteen vinkin siitä, että Säggön pohjoispuolella on suojainen luonnonsatama, jossa hienot maisemat. Tämä tosiaan piti paikkansa. Tämä oli yksi hienoimmista paikoista, jossa olemme yöpyneet. Luonto on kuin lapin erämaasta, jota vielä kehystää meri.
27.7.2011
Saggö jäi taakse ja matka jatkui kohti Länsi-Ahvenanmaata. Jylhät maisemat mataloituivat sitä mukaa kun matka eteni.Aurinko paistoi edelleen ja tuuuli oli koilisesta. Matkaa taitoimme välillä jopa yli 8 solmun vauhdilla. Yöksi menimme luonnonsatamaan Finbon lounaispuolelle. Finbo on aika matala saari ja sen antama suoja ei ollut kaksinen. Ankkuriketjun kalina herätteli keskellä yötä, kun tuuli hiukan puuskissa yltyi.
28.7.2011
Aamu herätyksenä oli ukkosenjyrähdys. Sade ja jyrinä alkoivat joskus yhdeksän maissa ja ukkosta riitti parin tunnin ajan, jonka jälkeen selkeni sininen taivas.Nostimme ankkurin ja teimme parin tunnin matkan kohti etelää. Kärlingsundin vierasvenesatamassa saimme veneen sähköjohdon päähän. Tämä olikin tarpeen, koska akut olivat tyhjät. JÄÄKAAPPI ei siis toiminut!!! PIII! PAAA! PIII! Nyt on olut taas viileää ja rauha laskeutuu Muselle. Luonnonsatamien hiljaisuuden jälkeen tämä vilkas vierasvenesatama on aikamoinen muutos.
29.7.2011
Uskomatonta kyllä löysimme itsemme tänään Eckerö-linen Ruotsin risteilyltä. Tähän johti ilmaiset liput ja tax-free-ostosmahdollisuus. Naapurimaan kansa oli päässyt jo alkuiltapäivällä risteilytunnelmaan nopsasti ja tanssiravintolassa tunnelma oli katossa. Voi meitä hitaasti lämpiäviä Suomalaisia... Ei meille riitä neljän tunnin risteily mihinkään. Katkarapuleivät tuli kuitenkin syötyä ja ostokset hilattiin veneeseen pitkin rantapolkuja.
30.7.2011-31.7.2011
Aamuaurigossa sitloodassa istuessa emme vielä tienneet mitä tämä päivä tuo tullessaan ja kuinka pitkä se on. Kotoa tuli huolestuttava viesti, että koira vanhuksemme, Kaapon tila on mennyt huonompaan suuntaan. Kaapo ei päässyt ilman kipulääkkeitä enää liikkeelle lainkaan ja ylösnouseminen sattui tosi paljon. Teimme päätöksen, että lähdemme kotia kohti samantien ja matkaamme läpi yön jos suinkin jaksamme. Alakuloinen retki alkoi siis Kärlingsundista aivan Ahvenanmaan länsilaidalta. Matkaa taitoimme illan hämärtyessa purjeilla Kihdin yli ja koneella tuulen kääntyessä pitkin Houtskärin ja Korppoon vesiä yön pimeinpinä tunteina. Välillä ei väylämerkkejä meinannut löytyä millään ja ilman plotterin varmistusta yöpurjehdus olisi ollut mahdoton. Yöllä ehti miettia pala kurkussa moneen kertaan mitä aamullla on todennäköisesti edessä. Aamun jo valjettua olimme Paraisilla n. 7.00 umpiväsyneinä. Tunnelman kruunasi vielä se , että auton valot olivat jääneet päälle ja toinen eturengas tyhjä. Kotiin päästiin Siirin tullessa vetämään auton käyntiin ja eturengaskin saatiin pumpattua täyteen. Kotona Kaapo makasi lattialla heiluttaen häntää kun tulimme kotiin. Ylös se ei edes yrittänyt. Tilasin lääkärivuoron päivystävältä samatein ja klo 11.00 oli Kaapo jo matkalla koirien taivaaseen Topin kaveriksi. Purjehduspäivä ja yö päättyivät pitkään itkuun ja ikävään. Kaapo oli meidän paras kaveri !!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti