Koh Mookilla ei ole kuin yksi auto. Täällä liikutaan pääasiassa jalan tai huteralla mopotaksilla pitkin kuoppaisia polkuja. Pilkkopimeässä hurjalla vauhdilla kaahaavan kuskin kyydissä on olo kuin linnanmäen vuoristoradalla. Lisäbonuksena oli illalla yksi pomppu kissankokoisen rotan yli. Rotta muuten jatkoi matkaa....
Saarelta löytyy mahtava ravintola HillTop-ravintola, jossa hääräilee taivaallista Green Gurrya tekevä kokki Song. Sen parempaa Thaikku- ruokaa emme löytäneet mistään muualta koko kahden viikon reissulta. Song kokkasi herkkujaan ja puhua pulputti väsymättä aamusta iltaan asiakkaille.
Kajakeilla Pocahontasin tyyliin meloimme puolen tunnin matkan tarkistamaan Emerald Cave- luolan, jonne merorosvot ennenvanhaan piilottivat kuulemma saaliinsa. Luolan suuaukkoa tuskin huomasi mereltä käsin, mutta kun lipui kajakilla täydelliseen pimeyteen pääsi luolaan, joka vajaan sadan metrin päästä aukeni hiekkapohjaiseksi kraateriksi. Jyrkät seinämät aukenivat kohti taivasta.Lintujen äänet kaikuivat vihreistä seinämistä ja oksitossa kiipeili pikkuinen apina.
Snorklaamaan menimemme Longtail-veneellä Koh Kradanille, jossa aallokko oli valitettavasti aikamoista. Rohkeus riitti juuri juuri hypäämiseen mereen ja kaiken sohelluksen jälkeen sain nakattua polven merisiiliin. Luulin tietysti suurinpiitein tekeväni kuolemaa, mutta ei sentään. Pari piikkiä oli polvessa kinni ja nyppäsin ne pois ja menin nyyhkimään kamalaa kohtaloani rantaan vähäksi aikaa. Totesin ettei henki sittenkään lähde ja jatkoimme snorklausta. Rannassa oli mahtavat korallit, paljon värikkäitä kaloja ja vesi oli todella kirkasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti