Kauan on kärsitty vilua ja nälkää...

16.5.2012 Parainen- Stenskär

Paraisten portin kohdalla se sitten huomattiin. Ruokakassi, jossa makkarat ja lihat oli kotona jääkaapissa. Meillä oli tiedossa siis kasvisruokapainotteinen viikoloppu ja teineillä kotona riittää grillattavaa. Eikä siinä vielä kaikki ... minun sidukat ja vesisateessa lohduttava konjakkikin jäivät kotiin. Sen tietää, että siiderit ainakin uppoavat parempiin nieluihin kotosalla. Illan hämärtyessä tihkusateessa kiinnitimme Musen Stenskärin lahteen ja läksimme hakemaan punkkeja pöheiköstä.

17.5.2012-18.5.2012 Stenskär-Killingskär
Hyvin nukutun yön jälkeen siivoilimme paattia edelleen talven jäljeltä. Puolen päivän jälkeen suuntasimme kohti Killingskäriä. Purjehdusseuran lippu tuli matkalla upotettua mereen ja nyt Suomen lippu liehuu kunniakkaasti harjan varressa ja pursiseuran lippu 40 m syvyydessä.Tuuli puhalsi jo navakasti lounaasta ja tuulen suojainen Killingskärin lahti  vaikutti  hyvältä paikalta yöpyä. Koivut olivat Killingskärin kallioilla pienen pienellä hiirekorvalla, mutta kivien koilissa kurkisteli jo urheita keto-orvokkitupsuja. Uuno yritti parhaansa mukaan kiipeillä kallioilla kuin vuorikauris, mutta hänen herkkä hipiä ei kestänyt katajapuskia ja niitähän saarissa riittää.
Seuraava aamuna tuuli oli jo nostattanut aavalle vaahtopäät ja päätimmekin jäädä seuraavaksikin yöksi samaan lahteen. Yritettiin saada edes kalaa kesäkurpitsan seuraksi, mutta saaliiksi tuli toistakymmentä simppua. ne monsterit ei oikein saa ruokahalua herätettyä ja tyydyttiin taas kasvisvaihtoehtoon.

19.5.2012 Killingskär-Jurmo-Aspö
Aamulla tuuli oli jo tyyntynyt ja aurinko paistoi huikaisevan kiirkkaasti. Musen nokka suunnattiin kohti Jurmon huikaisevia maisemia.Kiertelimme saarella polkuja pitkin ja näimme tietysti lukemattoman määrän lintuja, loppumattomia kivisiä rantoja. ja kauden ensimmäisen kyyn kiemutelemassa polulla. Kevät teki tännekin sitkeästi tuloaan, vaikka kylmä tuuli puhalsikin matalan saaren yli. Päätimme siirtyä Jurmosta Aspösen yöksi saunan toivossa. Turhaan... Saunan piipusta ei noussut savua, vaikka ensin niin kangastuksessa kuvittelinkin. Muse oli ainoa vene Aspön laiturissa. Naapurina meillä oli merilokki, joka oli päättänyt perustaa perheen laiturille. Ilmeisesti sekään ei häiritse pesintää, että yhteysalus pysähtyy laiturissa kaksi kertaa päivässä. Satakielen laulu kuului saaren lehdosta laiturille saakka, tiiirat pitivät tuttua meteliään ja räystäspääskyt ilmoittivat täälläkin, että nyt on jo kesä.Saaren hiukan raihnaisten talojen pihat kukkivat valtoimenaan liljoja ja tulppaaneja. Löytysiköhän täältä sopivaa tölliä, johon voisin muuttaa kutomaan sukkaa ja kasvattamaan lampaita?

20.5.2012 Aspö- Parainen

Keskellä yötä heräsimme siihen,ettei lämppäri toiminut eikä käynnistynyt uudelleenkaan. Aamulla oli jokseenkin vileää, koska ulkona oli n 10 astetta lämmitä ja merivesi ehkä 6 asteista. Kohmeisina kiipeilimme Aspön kallioita ja kuuntelimme satakielien kilpalaulantaa. Kotimatkaa saatteli etelätuuli ja kirkas taivas. Matkalla pysähdyimme vielä Storlandetin saaren katveeseen. Pieneltä saarelta nousi lentoon ainakin seitsemän merikotkaa.

Nenä on nyt tomaatin värinen ja mieleen palautettu se mitä ehti talvikuukaudet kaivata.