Perjantaina iltana tuuli keinutteli meidät Storland- nimisen saaren suojaan. Matkassa oli mukana nyt Mamma ja Siirinkin. Ilta-auringon painumista saaren taa jaksoimme ihailla kunnes hyttyset ajoivat meidät nukkumaan.
Tuuli oli tyyntynyt kokonaan yön aikana ja aamulla aurinko paistoi häikäisevän kirkkaasti. Kaukaa kuului kuitenkin kumea jyrinä. Suuri ukkosrintama oli pikkuhiljaa tulossa meitä kohti. Korkeat tummansiniset pilvet lähestyivät, mutta vaikka pilvi näytti hurjalta ei se jyrähtänyt kuin pari kertaa mennessään meidän yli. Aamiaisen söimme sitten sateen ryöpytessä kannelle.
Parin tunnin kuluttua sateet olivat menneet ohi ja tuulikin alkoi viritä uudelleen. Läksimme matkaamaan kohti Aspötä. Vauhtia taisi välillä ollä lähes yhdeksän solmua. Ennen kun pääsimme Aspön lahteen oli tuuli voimistunut niin kovaksi, että vaahtopäät löivät kallioihin. Samalla kun ankkuroimme Musen aukeni pilviverho ja auringon säteet alkoivat lämmittää ihanasti tuulen tuiverruksen jälkeen. Sunnuntai aamuna kiersimme Aspön iki-ihanaa kylänraittia ja kappelin kukkaketoja. Paluumatka kotiin lounatuulessa antoi meille takuulla riittävästi auringon paistetta seuraaviin sateisiin päiviinkin. Sen todistaa nyt punainen nenä !!!!
Mamma haluaa kiittää SUUREMOISESTA, IKI-IHANASTA, UNOHTUMATTOMASTA matkasta.
VastaaPoistaKyllä se vaan on niin,
KAIKKI MUU ON TURHAA KUIN PURJEHDUS!