Uudestaan, uudestaan..... Björkö

20.9.-22.9.2013 Björkö

Vielä ei saatu edellisenä viikonloppuna tarpeekseen Björkön maisemista. Halusimme näyttää tämän
viikonlopun vieraillemme parasta mitä saaristomeri tarjoaa ja Björkön suunta sopi  tuulien ja mahtavien näkymien puoleen hienosti kohteeksi.

Ensimmäisenä iltana porukkamme vietti yön Paraisten Portilla ja siitä aamutuimaan jatkoimme matkaa kohti etelää.Matka taittui joutuisasti ja aurinkokin näyttäytyi hetken odottelun jälkeen. Rohkeimmat virkistivät itsensä pulahtamalla syksyisen pirtsakkaan mereen meduusoiden kera. Illallisen jälkeen kiersimme hämärtyvässä illassa luontopolun. Nuotiopaikkalla tunnelmoimme paistaen lättyjä miltei täyden kuun valaistessa maisemaa.

Sunnuntaina palasimme taas huimaa vauhtia luoteistuulessa kotisatamaan. Olemme saaneet ihanan kesän jälkeen vielä kaupanpäällisenä kahmalokaupalla extraa näiden upeisen syksyisten vauhdikkaiden viikonloppupurjehdusten muodossa.

Järvimaisema merellä

13.9- 15.9.2013 Björkö

Pimeys saapui perjantai-iltana niin nopsaan, että purjeita ei ehditty edes nostaa. Haimme vain kaakkoistuulelta suojaisan  niemen poukaman Dulvholmin vierestä ja keskityimme tutkimaan tähtitaivasta ja saaren takaa nousevaa puolikasta kuuta. Ilta oli  lämmin ja vaikea oli uskoa, että ollaan puolivälissä syyskuuta.

Björkössä emme vielä tänä kesänä olleet käyneet ja viikonlopun kaakkoistuulelle se olikin sopiva suunta. Reippaalla lähes yhdeksän solmun vauhdilla saavutimme määränpään liiankin nopeasti. Varovasti melkein hiipien Muse pääsi taas kerran Björkön suojaisaan lahteen kapeaa ja matalaa väylää pitkin. Kolmas kerta toden sanoo, mutta joka kerran on lahdelle sisään mennessä syke ollut taivaissa kolahtaako vai ei. Tänne vaan on kuitenkin päästävä, koska paikka on ainutlaatuinen. Björkön saaressa on kirkasvetinen järvi, jonka pinta on meren pintaa ylempänä ja merestä sen erottaa osittain vain pieni muutaman metrin levyinen kallio kannas. Näkymä yli järven saarien rikkomalle syvän siniselle merelle on huikaiseva.

Kotiapäin Muse kiisi yli yhdeksää solmua. Enkat taisi olla 9.3. Tuulimittari on edelleen rikki, mutta eiköhän tuuli ollut ainakin puuskissa 10m/s. Matka olisi voinut jatkaa pitempäänkin syksyn huippusäässä.

Vänön syksyinen paratiisi

7.-8.9.2013

Mikä syyskuun viikonloppu!!! Mielettömän hieno oli sää merellä. Saimme ihailla jo syksyn värjäämiä puita ja yöllä satumaisen kaunista  tähtitaivasta.

Lähdetäänkö, eikö lähdetä, lähdetäänkö.....

31.8 - 1.9.2013

Luvassa oli sateista keliä ja vielä lauantaiaamuna puntaroimme kannattaako lähteä lainkaan merelle. Onneksi päätimme kuitenkin lähteä. Meri ja luonto tarjosivat parastaan. Lauantaina oli laiturilla vastassa muuttomatkaan valmistautuva satojen pääskysten parvi, joka oli ottanut lepopaikakseen Musen reunakaiteet ja saalingit.

Jo monena syksynä on sienikorit täyttyneet Norstössä ja sinne taas matkasimme toiveikkaina. Matka taittui mukavalla vauhdilla ihanassa kuulaassa alkusyksyn auringon paisteessa. Tämän syksyn kuivuus oli tehnyt kuitenkin tepposen sienisaaren aarteille ja korin pohjalle kertyi vain valmiiksi kuivattuja kantarelleja kastikkeen verran.

Tuhansia tähtiä saimme ihailla vielä illalla ennen kuin pilvipeite saapui lounaasta. Kaukana taivaanrannassa välkkyivat muinaistulien yön ilotulitukset.

Ennustetusta sateesta huolimatta aurinko helli sunnuntainakin ja koti matkaa taitoimme yli yhdeksän solmun huimaa vauhtia.

Sinnikkään Jannen saari

23.-25.8.2013 Duvholm - Ahlskär

Perjantai iltana moottorin voimin pääsimme Duvholmin lahteen ankkuriin. Matkassa mukana ollut "nuoriso-osasto" patikoi illalla vielä kuutamovalaistuksessa Uunon kanssa seikkailuretken pitkin kallioita. Me muut tyydyimme ihailemaan elokuun kuunsiltaa sitloodasta käsin.

Lauantaina luoteistuuli oli tosi leuto ja eteneminen oli hidasta. Parin kolmen solmun vauhdilla  pääsimme iltapäivästä vasta Kråkskärin tienoille. Päädyimme pistämään Musen ankkuriin Ahlskärin eteläpuolelle.

Tällä saarella on asunut  1900- luvun alkuvuosina Janne Andersson perheineen. Jannen toinen käsi  ja jalka olivat halvaantuneet lapsuudessa, mutta silti hän sinnikkäästi perusti perheen ja muutti karulle saarelle, joka ei todellakaan tarjonnut  heille helppoa elämää. Käsittämättömällä periksiantamattomuudella Janne souti yhdellä toimivalla kädellä keväisin kymmeniä kilometrejä Jurmon lähelle kalastusluodoille hankkimaan perhelleen elantoa kalastamalla ja suolaamalla silakoita Turkulaisille. Vaimo hoisi sillä välin yksin viikkoikaupalla kotia ja lapsi laumaa. Turusta Mandi vaimon oli käytävä hakemassa suolaa silakoita varten ja vietävä suolatynnyri edelleen yli suurten selkien pienellä saaristolaisveneella purjehtien ja soutaen Jannelle kauas kalastusluodoille. Matkaan meni varmasti monta päivää ja kelikään ei aina ole ollut suotuisa.

Pienellä saarella näkyy vielä kiviaitoja ja hiukan rakennusten jäänteitä. Ei oikein riitä mielikuvitus siihen millaista elo syysmyrskyllä on pienellä saarella ollut.

Nyt saarella kipitteli enää kuuden lampaan katras parturoimassa Jannen kivisiä rantaniityjä. Kenen muistolle niitä muistomerkkejä ja patsaita pitäisikään pystytellä?????

Kotia kohti...

11.8.2013 Västerön -Parainen

Nytkö se jo päättyi?

10.8.2013 Västerön
Kihdin ylitimme leppeässä tuulessa nauttien loman viimeisistä päivistä merellä. Yövyimme Västerön pohjoispuolella luonnonsatamassa ja saimme nauttia vielä kerran lämpimästä illasta ja ihanasta auringonlaskusta.