Pääsimme matkaan Paraisilta vasta illalla klo 19.00. Edessä meillä oli kauan odotettu useamman päivän purjehdus. Ukkosmyrsky saatteli meidät ja eka yön vietimme Duvholmin rannassa luonnonsatamassa. Tarkistimme löytyykö mustikoita, mutta ei ainakaan tästä saaresta.
4.7.2011
Aamulla jatkoimme matkaa kohti Aspötä. Tuulta ei ollut nimeksikään ja ilma oli sumuinen. Keskellä aavaa näimme yhtäkkiä veneen perässä kiemurtelemassa kyyn, joka yritti epätoivoisesti päästä matkaan mukaan. Onneksi se kuitenkin jäi yritykseksi ja kyy kierähti kiepille kaula pitkänä ja jäi odottelemaan uutta matkaseuraa. Saavuimme Aspön lahteen illalla ja jäimme ankkuriin lahdelle.
5.7.2011
BII-BAA-BII-BAA!!!!! Aamulla jääkaappi ei toiminut enää. Äijä korjaa ja Eukko toivoo....Saattaa olla , että lokit syö pihvit ja me tomaattimurskaa. JEEEEE! Nyt se pörisee taas. Akku oli päässyt sen verran tyhjäksi, että jääkaappi ei toiminut enää OK. Kun läksimme kohti Kökaria alkoi pihvit taas jäähtyä ja lokit joutuivat tyytymään kalaan. Aspössä on muuten bonuslisäpalveluna herätyskellosaari. Herätys on tosin aina klo 05:00 kun tiirat aloittavat lentokoulun poikasille.
Saavuimme Kökarin Helsön satamaan illansuussa. Hyppy oli hyväääääääääääää...........ja tolppaan päästiin kiinni.
6.7.2011
Aurinko paistaa ja Kökariin läksimme tutustumaan ihanilla mammapolkupyörilla, jotka sai vuokrattua satamasta. Minä sain pinkin ja Juha oranssin vauhtihirmun.
Pyöräilimme fransiskaanien kappelille, jonne oli matkaa Helsöstä n.10 km. Matkalla vierailimme kotiseutumuseossa ihmettelemässä entisaikojen saaristolaiselämää. Kotiseutumuseon opaspariskunta istui museon rapuilla kumpparit jalassa keräilemassä voimia. Päivän tehtävänä oli kuulemma tappaa kyy, joka majaili saaristolaistorpan rappujen alla. Olin 5 min aikaisemmin seisonut juuri noilla rapuilla. Kukkapellot reunustivat kiemurtelevaa tietä ja maalaismaisema ja niitetyn heinän tuoksu sai ajatukset lapsuuden kesiin.
Illalla pöräytimme "kummibaatin" käyntiin ja ajelimme kohti Karlbytä, jossa on myös vieravenesatama. Ilta-aurinko maalaili maiseman ja Kökarin rantoja oli hauska katsoa välillä kumiveneen matalasta näkövinkkelistä. Istuimme hetken Karbyn rannan kuppilassa ja palasimme paistamaan lättyjä veneelle.
7.7.2011
Aamuinnin jälkeen oli virkistävää kuulla, että kyy uiskenteli taas veneen vierestä. Kökarin jätimme aamutuimaan ja jatkoimme kohti Sottungaa.Oli melko tyyni, aurinkoinen keli ja matka eteni verkkaan. Päivän huippuvauhti taisi olla 2.5 solmua. Pistimme veneen kiinni Sottungan eteläpuolelle Skatskärin rantaan. Helteinen sää oli aiheuttanut valtavan nestehukan ja olut oli päässyt loppumaan. Tilanne oli siis kriittinen. Kumivene käyntiin ja nopeasti kohti kauppaa. APUAAAAAAAAAA! Kauppa oli jo kiinni ja huurteinen olut oli vain kaukainen haave. Nyt oli siis käsillä loman kriisi vaihe. Rannan kuppilasta onneksi löytyi vertaistukea ja helpotusta nestehukkaan.
8.7.2011
Aamulla starttasimme kohti Jungfruskäriä, jonne saavuimme jo niin ajoissa, että päätimmekin jatkaa vielä Houtskärin puolelle Fiskön saaren rantaan. Olimme olleet täällä jo kerran tämän kesän eka purjehduksella.
Rantaan kiinnittymisen jälkeen rakensi Juha McCyver-Costeau syvänmeren sukelluslaitteen, jonka avulla hänen tarkoitus oli poistaa köyden jäänteet potkurista.(keväällä oli ollut pientä kohellusta, josta jäämät, mutta siitä ei sen enempää) Laitteeseen kuuluu oranssit pelastusliivit, joihin oli kiinnitetty teipillä letku, joka on taas kiinni snorkkelissa. Sukeltaja sitten vaan veitsen kanssa veneen alle letkunpään kelluessa kiinni pelastusliivissä ja homma hoituu! Köydestä saa muuten tehtyä ihan kivaa kovamuovia kietomalla sen potkurin akselin ympärille(Jos tarvitsee kovaa muovia). Sukelluslaite on siis testattu apuväline teeseitse miehille ja naisille. Laitetta saa vuokrata Muselta, jos on kiinnostusta ja on tullut kiedottua köyttä potkurin akseliin.
9.7.2011
BLÄÄH! Kotia kohti on aina joskus lähdettävä ja me lähdettiin paluumatkalle kevyessä lounatuulessa. Merikotka saatteli meitä matkaan Fiskön saaren linjamerkin päällä istuen. Paraisilla olimme klo 20.00.
Takana oli mahtava viikko ja lohtua ankean työviikon alkuun tuo ajatus siitä, että kesälomaa on vielä jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti