Perjantai iltana myöhäisen startin takia ehdittiin hämärän hyssyssä vain Stenskärin lahden poijuun kiinni. Yöllä ropisi vettä taivaan täydeltä, mutta aamulla sade oli jo ohi. Sateen kastelemilla kallioilla taiteilu kumisaappaat jalassa on miltei extremelaji. Haahkojen lastentarhan tätien huolehtiva kaakatus kaikui tyyntä merta pitkin. Suuri poikasryhmä näytti pysyvän hyvin kassassa ja lapset uivat hyvässä kurissa suorassa rivissa. ADHD-vintiöitä ei näköjään ole haahkapiireissä.
Matkaa jatkettiin tuulettomassa pilvisessä säässä pikkuhiljaa Aspöön suuntaan. Nötön itäpuolella oli merikortissa tutkimaton sininen alue, jossa oli houkuttelevän näköinen jyrkkien kallioiden reunustama lahden puokama. Nokka siis kohti sitä. Varovaisesti lähestyimme ja syvyyttä riitti. Rantaan saakka ei uskallettu mennä ja Muse jäi keinumaan ankkurissa lahdelle. Muumipaatilla kävimme tutkimassa pieniä lähisaaria, joista löytyi monta hyvää rantautumispaikkaa Muselle tulevina viikonloppuina.
Pohdiskeltiin illalla hyttysverkon suojassa, että purjehtia saattaa niin monella tavalla. Meidän tapa ainakin toistaiseksi on koluta enimmäkseen luonnonsatamia ja retkeillä saarissa. Eräretkeilyksi kaikilla mukavuuksilla tätä kai voisi kuvata tai mökkeilyksi niin, että mökki on miltei aina ilta-auringon puolella saarta. Lisänä on tietysti tapa liikkua merellä, jossa matkateko ei tunnu matkalta vaan perillä ololta.
Miten ne intiaanit sanoivatkaan, että maata, tuulta ja puita ei pysty omistamaan..... eikä edes venettä, koska sen omistaa vielä pankki.
